Takaisin Uutiset -sivulle


IrwinGoodman.com
Julkaistu 14.1.2021
Päivitetty 9.2.2021 (jatkettu)

Irwinin muisto ei himmene (-osa 1)
Siitä on jo 30 vuotta. Tammikuun 14. päivä on Irwinin muistopäivä, jonka hänen läheisensä lisäksi hänen ystävänsä, faninsa ja musiikkinsa ystävät muistavat. Irwinin laulut, persoona ja tarinansa innostavat ihmisiä laajasti tänä päivänäkin. Irwin oli lahjakkuus, mutta myös heittäytyjä, joka uskalsi lähteä toteuttamaan hulluiltakin tuntuvia idoita. Ja niitä ideoita riitti, kun mukana oli sellainen kaveri kuin Vexi Salmi.


Antti ryhtyi Irwiniksi, suomalaisen yleisön palvelijaksi

Nuoruusvuodet Vexi Salmen kanssa muovasivat Irwiniä, uran alku oli Vexin ohjaamaa

Lapsuudenkavereista läheisimmän, Vexi Salmen kanssa alkanut yhteistyö toi kummatkin voimakkaasti kaikkien suomalaisten tietoisuuteen 1960-luvulla. Vuosikymmeniä kestänyt värikäs ura on Suomen oloissa vertaansa vailla. Vexi ja Antti kehittivät jo varhain Irwin Goodmanin ja Emil Reteen hahmot, vähän myöhemmin he alkoivat tehdä lauluja yhdessä, siinä 16-17-vuotiaina. Ensin he tekivät huvin vuoksi parodioita sen ajan iskelmistä, myöhemmin Antin musiikillisen harrastuksen syvennyttyä alettiin tehdä lauluja vakavammallakin mielellä, mutta ei perinteiseen tyyliin. Vexi otti tehtäväkseen ystävänsä uran pönkittämisen. Monet tyylisuunnat tuli kokeiltua. Nuorisotoimiston lainamagnetofonilla tehtyjen nauhoitusten kanssa tuli levy-yhtiöt kierrettyä pariin otteeseen. Kovasta yrittämisestä huolimatta Antin laulajaura ei lähtenyt urkenemaan. Lopulta Vexi päätti tehdä ensilevytyksen omakustanteena. Siihen käytettiin Salmen tuoreen musiikkiliikkeen kassavaranto, muutama sata markkaa. Vexi oli saanut idean 60-luvun puolivälissä vallalle nousseesta folk-aallosta: Irwinistä tehdään Suomen Dylan – tai ainakin Donovan. Omia valmiina olevia – ronskimpaa iskelmää edustavia – kappaleita alettiin sovittamaan folk-tyyliin; akustisen kitaran säestys, huuliharppusoolot, ja nasaali nenään laulaminen. Niiden perään tehtiin pian lisää protestilauluista vaikutteita ottanutta kuplettia. Ja loppu on historiaa.


Voimahahmo Irwinin taustalta, Vexi, Emil Retee, myöhemmin von-liitteellä "aateloitu"

Lainaukset tulevasta kirjastamme, Reteesti vaan, Irwin Goodman (Tiitto-Lahti):

Lopetettuaan epäonnistuneen musiikkiliikeyrityksensä, Pop-Musiikin, joulun jälkeen Vexi tunsi olonsa huojentuneeksi. Näin siitäkin huolimatta, että hänelle jäi jonkin verran velkaa. Myymättä jääneistä äänilevyistä osti suurimman osan eräs forssalainen tanssijärjestäjä, jolla oli myös levykauppa. Yksi tuon kaupan ehdoista oli, että hän suostuu järjestämään minut solistiksi yhdelle keikalle. Myymättä jääneet soittimet profiilinsa äänilevy- ja soitinkauppiaasta manageriksi vaihtanut mies palautti tukkuliike Westerlundille, jonka kautta hän oli ne hankkinut. Nyt Vexillä oli kaksi rautaa tulessa: MV-Production ja minun, Irwin Goodmanin nouseva ura, jonka eteen hän päätti panostaa tosissaan.
- - -
Tiedän myös, että Vexi ei suinkaan ilman todellista syytä lähde Helsingistä Kotkaan saakka muuten vaan rupattelemaan. Asian täytyy siis olla tärkeä. Niinpä saatuaan tupakan palamaan ja ensimmäiset savut keuhkoihinsa Vexi pamauttaa:

-Olen tehnyt Ruuskasen kanssa suullisesti alustavan sopimuksen siirtymisestäsi Fazerin leipiin!
Tuon kuultuani jään tuijottamaan Vexiä hämmästyneenä. Tuskin hän noin vakavalla asialla leikkii! Minua ei tuon uutisen kuuleminen suuresti ilahduta. Vaikka olen puhunut Vexin kanssa levy-yhtiön vaihtokuviosta, ei asian toteutuminen todellakaan mikään ilouutinen ole. Itse olisin mielelläni jatkanut uraani pienemmän firman, Finndiscin nimissä. Sitä paitsi olen pitänyt kovasti Erik Lindströmin kanssa työskentelystä. Mieluummin pysyisin Lindströmin tallissa. Vexi on kuitenkin asian jo päättänyt, joten minulla ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä aie. Pidän vaan enemmän Lindströmin kuin Kärjen musiikillisesta tyylistä.
[Lainaukset kirjasta Reteesti vaan, Irwin Goodman]

Puhutaan mitä vaan Irwinistä, niin hänellä oli kyllä korkea työmoraali

Antti Hammarberg eli kovan elämän täysillä, teki työtään intohimoisesti niin ikään täysillä koko uransa ajan. Hänellä oli korkea työmoraali, hommat hoidettiin aina. Paitsi silloin kun Lapin kierroksella myöhästyivät myöhäisillan keikalta ja se jäi tekemättä. Ainoa keikka 60-luvun aikana, jota ei tehty. Sitäkin muisteli haastattelussani vuosia sitten Irwinin ensimmäinen vakituinen autokuski, Olavi Virtanen. Otimme Oppan juttuja mukaan pian ilmestyvään kirjaamme, Reteesti vaan, Irwin Goodman:

Ote Reteesti vaan, Irwin Goodman -kirjasta:

-Meitä ei Hesan jätkät kuseta, sano lappalaiset. Ja olihan Antin pakko palata vielä esiintyyn ylimääräiset numerot. Ei ehditty enää seuraavalle keikalle, lisää Virtanen.

-Vain yks keikka on jäänyt tekemättä. Kerran tuli semmonen paikka tuolla Lapissa, että me ei päästy. Yks keikka jäi sen jäljiltä sitten väliin, kun ne ei päästäny lähteen sieltä. ...yleisö. Ei ne laskenu, oli pakko mennä lavalle uudestaan. Ne repi autosta ulos. hah hah… Huusivat vaan, että Hesan jätkät, meitä ei jymäytetä! Antin pakko palata vielä esittään ylimääräiset numerot.

Lainaukset tänä talvena ilmestyvästä kirjasta:

Reteesti vaan, Irwin Goodman (Veikko Tiitto, Ari Lahti) ValkeakoskiMedia 2021
ISBN 978-952-68102-5-6

Kirjat on tilattavissa mm. verkkokaupasta: Retee kauppa
Kustantajan verkkosivuilla aiheesta lisää: ValkeakoskiMedia

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla---> Irwinin muisto ei himmene, osa 2

päivitetty 9.2.2021 (jatkettu)

Ari Lahti
IrwinGoodman.com