Tämä on Häirikön vuosi. Ja vaikka joku saattaa olla sitä mieltä, että tästähän ne juhlat
vasta alkaa, mutta juhlia ei häirikölle pidetä. Ja sanottakoon heti, että Irwin ei ollut häirikkö,
varsinkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Antti Hammarberg ei ollut missään
mielessä häirikkö, hän oli paremminkin syrjään vetäytyvä esiintymislavan ulkopuolella.
Tunnetusti yleisöstä päin katsottuna esiintyjän – laulajan tai esimerkiksi näyttelijän –
persoona sekoitetaan teoksissa esiintyviin. Onhan tunnettua, että joku saattaa ajatella
myös näyttelijällä olevan omassa elämässään samat motiivit, kuin roolihahmollaan
(varsinkin sarjoissa). Tai laulujensa esittäjä kertoisi omasta elämästään (varsinkin Irwinin
kohdalla). Tosin niinhän meidän Irwinin kohdalla usein tapahtui, että Vexi laittoi sanoihin
elävän Irwin-hahmonkin tarinaa. Mutta Häirikkö-kappaleessa kerrotaan jostain muusta,
sanotaan vaikka, että yleisellä tasolla. Rankemman juomakauden jälkeinen raitistuminen
ja pullonkorkin kiinni ruuvaaminen oli laulun esittäjän tosielämää, sen sijaan perinteisestä
häirikköelämöinnistä maalailu oli sanoittajalegendan laveampia siveltimen vetoja. Sitä
vaan, että nyt ei ole juhlavuosi-ideaa tälle vuodelle ollut tässä sektorissa, ainakaan Irwin-
klubi, Irwin Goodman ry:n, Reteen kaupan tai IrwinGoodman.com -verkkosivuston
puitteissa, eikä varmaan ehdi tulemaankaan.
Viime vuosi oli jonkinlainen juhlavuosi. Tulihan tuolloin se 60 vuotta kuluneeksi
legendojemme, Antin ja Vexin, eli tässä tapauksessa Irwinin ja Emilin ensimmäisestä
levyjulkaisusta. Tänäkin vuonna on tapahtunut paljon ja vielä on vuotta jäljellä. Voi
tapahtua ihan mitä vään. Toivottavasti lähinnä hyviä asioita. Otetaan vaikkapa
ValkeakoskiMedian Reteen kaupan puolelta nostoksi yksi pikku asia, vaikkapa erään
paitauutuuden julkaisun ja tämän uutuusmallin kehittämisen yhteydessä tulleita ajatuksia.
Häirikön vuosi
Ja koska nykyisin ei enää juuri häiriköitä keskuudessamme pahemmin ole, ja jos onkin,
sitäkin suuremmalla syyllä ei ole mitään syytä pitää yhtään minkäänlaisia juhlia. Sillä
ainahan on vaara olemassa: Vaikka kuinka pienesti, salaisesti ja vaivihkaa koitettaisiin
juhlia, nämä monenlaisten juhlien moninaiset epäilopillerit – häiriköt – kuitenkin saisivat
niistä vihiä.
Juuri 50 vuotta sitten, syksy 1976 oli iloinen, pari vuotta levytysrintamalla hiljaiseloa pitänyt kansantaiteilija teki täydellisen elämäntaparemontin ja paluun freesinä, mutta yhtä rankempaa elämänvaihetta kokeneempana artistina – ja suoraan tietenkin levymyyntilistojen kärkeen. Ensin räjähti listojen kärkeen ja levyautomaattien ylivoimaisesti eniten soitetuksi Haistakaa paska koko valtiovalta, jota ei radiossa tietenkään kuultu ollenkaan! Ja heti perään paukattiin toinen sinkku Häirikkö, joka sitten soikin radiossa ja televisiossa – ja paljon. Häirikkö oli kaikkien huulilla, olihan Alkolla samaan aikaan päällä iso kampanja julisteineen (mainontaa kaikissa kanavissa todella isosti), suorastaan Irwin levymyyntiä nostattamassa. Eihän Alkon mainonnalla (erityisesti tässä tapauksessa) alkoholin myyntiä yritetty kasvattaa – paremminkin päinvastoin. Näiden menestyssinkkujen vanaveteen tehtiin tietenkin myös pitkäsoittolevy, joka myi välittömästi kultaa, ja nopeasti pian timanttiakin. Juhlaan oli aihetta, ja ne juhlat juhlittiin ilman lisäaineita. Pääasia oli, että lahjakas säveltäjä ja esiintyvä taiteilija oli taas saatu kuntoon, tämän elämä hallintaan, ja mies luovaan työvireeseen, ja tien päälle, meidän kaikkien suomalaisten iloksi.
Muutenkin kaikki oli taas mallillaan. Antilla oli vierellään uusi elämänkumppani Riitta, joka oli saanut seurata uuden rakkaansa rinnalla jo tämän rankan kellarikauden. Onneksi sieltä päästiin ylös Antin todellisempien ystävien Riitan, Vexin ja Kalen avulla. Ryyppyremmit ja muut siipeilijät oli häädetty etäälle. Antin lisäksi Irwinillä meni taas paremmin kuin koskaan.
Juhlavuosista ja juhlista ylipäätään
Meillä irwinisteillä on ollut monenlaisia juhlavuosia (myös niiden vuosien jälkeen, kun se ”lentävämatto meitä juhlasta juhlaan vei…”). Ja kuten tästä esittelyssä olevasta uudesta paitamallista legendamme elämäntyötä kunnioittavasta luomuksestakin näkyy, että juhlittu on muutenkin kuin ihan piruuttaan – tai muuten vaan. Ja paidan grafiikkaan on siis kelpuutettu vain ne varsinaiset LP-julkaisut. Kokokoelmalevyjen ja muiden ”kierrätysjulkaisujen” valtava määrä onkin sitten jo toinen asia. Tuollainen määrä studioalbumeita on kenelle tahansa artistille iso urakka, varsinkin kun ottaa huomioon, että lähes jokainen ”älppäri” on aina kokonaisuudessaan lähinnä omaa ja enimmäkseen sitä varten tehtyä uutta materiaalia.
Yksi takavuosien suosikkipaidoista otettiin uudelleen julkaisuun:
Levynkansipaidan uusi tuleminen Irwinin Älppärit -sarjana
Alun perin toistakymmentä vuotta sitten Irwinin kaikista varsinaisista 25 LP:n kannesta
tehty grafiikka istutettiin Valkoiseen t-paitaan mustalla painatuksella. Nyt uusintajulkaisuun
siitä samasta grafiikasta tehtiin uusi harmoninen värisommitelma. Raikastettu designtuote
on tuotu tähän päivään. Trendikäs värimaailma kelpaa nyt vaativammallekin pukeutujalle.
Paitamallisto on saanutkin suosiota myös genremme ulkopuolelta. Nythän tämän haluavat
kaikki.
Samalla kun Häirikkö-LP:n ilmestymisestä tuli 50 vuotta täyteen tarkistimme myös
Plattojen oikean järjestyksen (alkuperäisen grafiikan ruudukon järjestyksessä oli pieni
heitto). Tuli tehtyä myös huomio: Irwinin virallisten albumien ilmestymisjärjestyksessä
keskimmäinen julkaisu on Häirikkö (vaikkei suoraan ajallisesti, mutta tavallaan myös sitä, jos otetaan pois koko uran pisin, noin 5 vuoden julkaisutauko varsinaisissa ensijulkaisuissa
/ albumeissa) …. Nämä tarinat jatkuvat seuraavissa julkaisuissa.
Ari Lahti
IrwinGoodman.com
